Rakas meni nukkumaan ja päätin piipahtaa täällä koneella vähän päivittelemässä, nimittäin kerroin murulle tästä blogista. Aluksi hän vähän suutahti, että millä oikeudella alan pitämään jotain blogia meidän suhteesta. Selitin että kirjoitan täysin anonyymisti enkä mainitse hänenkään nimeä jos ei halua... Aikansa sulateltuaan hän sanoi että etunimen saan kertoa, eihän siitä mitään haittaa olisi. Antoi myös luvan kirjoittaa blogia rauhassa jatkossakin. Huh. Toisaalta olisinhan mä jatkanut ilman lupaakin, hähää.
Nyt nimenpaljastukseen! Rakkaani nimi on siis Marko. Täydellinen nimi täydelliselle miehelle! Marko-nimisiä tuon ikäisiä miehiä taitaa olla niin paljon, että tunnistaminen olisi lähes mahdotonta. Vaikka mitäpä tuo paljastus edes haittaisi. Olen ajatellut nyt tämän illan aikana, että ehkä mä kerron vanhemmille jo aikaisemmin tästä suhteesta. Jotenkin tän blogin kirjottaminen sai mut ajattelemaan tätä asiaa. Markon mielestä saan tehdä ihan miten haluan vaan.
Meillä oli oikein mukava ilta. Katteltiin leffaa ja syötiin hyvää ruokaa. Mutta nyt mua taitaa alkaa väsyttää niin paljon, että hipsin tästä murun viereen. Palaillaan huomenna (siis tänään myöhemmin) ehkä vielä!
tosi mielenkiintoinen blogi sulla, odotan innolla että saan lukea vanhempiesi reaktion. Ei varmasti mikään unelmatilanne ja ehkä vähän pelottavakin, mutta eiköhän ajatukseen totu kun he tutustuvat Markoon!
VastaaPoista