torstai 21. kesäkuuta 2012

Markon vanhemmat

Kiitoksia tähänastisista kysymyksistä! En vastaa vielä niihin, vaan sitten kun kysymyksiä on tullut vähän enemmän. Kysymyksiä saa lähettää mihin kirjoitukseen vain, eli ei tarvi juuri tuohon 'Kysymyksiä' postaukseen niitä lähetän. Kyllä mä huomaan ne kommentit muistakin!

Sitten otsikkoon. Tänään olin Markon luona (vaihteeksi, meille häntä en viitti raahata) ja yhtäkkiä rakkaani puhelin soi. Siellähän murun vanhemmat soitteli ja kertoi olevansa lähistöllä ja voisivat poiketa Markolla. Minähän en siis ole vielä nähnyt Markon vanhempia ja siinä sitten mietittiin, että mitäs nyt tehdään. No musta tuntui tyhmältä lähteä pakoon ja vanhempia odotti yllätys Markon luona: nimittäin minä! Siinä sitten esittelin itseni Markon tyttöystäväksi. Olivat vanhemmat aika yllättyneen näköisiä. Tietenkään he eivät hämmästyneisyyttään paljastaneet, mutta kyllä sen huomasi.

Markon vanhemmat olivat todella mukavia ja hänen äitinsä kanssa tuli moneen otteeseen naurettuakin. Kysymyksiä tuli paljon. Esimerkiksi ammattia kyseltiin mutta väistin kysymyksen sanoen, että opiskelen vielä. Tietenkin heti tuli kysymys, että mitä opiskelen. Minä sitten tyhmänä sanoin etten osaa selittää. Voi hyvä mummo sentään he pitävät minua varmaan täysin idioottina nyt! Ikää kun he eivät kysyneet, en sitä kertonutkaan. Veikkasivat minua varmaan 20 vuotiaaksi... Toki ikäki jossain vaiheessa heille paljastuu, mutta mikäs kiire tässä on. Iiks.

Yöksi en tällä kertaa jäänyt Markon luota vaan lähdin samoihin aikoihin kotiin kun hänen vanhempansakin. Onneksi Markolta ei ole pitkä matka meille kotiin. Bussilla noin puoli tuntia.

Laittakaas lisää kysymyksiä vaan! Jos jaksatte, voitte kurkata mitä muut ovat kysyneet ettei tule hirveän paljon samoja kysymyksiä. Palaillaan!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kysymyksiä?

Tulin juuri Markon luota. Huh, aika väsynyt olo, kun valvoi eilen niin myöhään. Toivottavasti tänä yönä tulee uni aikaisemmin, sillä huomenna pitää herätä aikaisin. Lähden ystäväni kanssa kaupungille shoppailemaan.

Mutta asiaan! Voisin vastailla kysymyksiin mun ja Markon suhteesta, jos vaan lähetät tähän alapuolelle kysymyksen. Kysymyksiä saa lähettää niin monta kuin tekee mieli. Jos kävisi niin, että kysymyksiä tulisi ihan mahdoton määrä karsisin sieltä osan pois, mutta en usko niin tapahtuvan.

Yön hämyssä kirjoitan...

Rakas meni nukkumaan ja päätin piipahtaa täällä koneella vähän päivittelemässä, nimittäin kerroin murulle tästä blogista. Aluksi hän vähän suutahti, että millä oikeudella alan pitämään jotain blogia meidän suhteesta. Selitin että kirjoitan täysin anonyymisti enkä mainitse hänenkään nimeä jos ei halua... Aikansa sulateltuaan hän sanoi että etunimen saan kertoa, eihän siitä mitään haittaa olisi. Antoi myös luvan kirjoittaa blogia rauhassa jatkossakin. Huh. Toisaalta olisinhan mä jatkanut ilman lupaakin, hähää.

Nyt nimenpaljastukseen! Rakkaani nimi on siis Marko. Täydellinen nimi täydelliselle miehelle! Marko-nimisiä tuon ikäisiä miehiä taitaa olla niin paljon, että tunnistaminen olisi lähes mahdotonta. Vaikka mitäpä tuo paljastus edes haittaisi. Olen ajatellut nyt tämän illan aikana, että ehkä mä kerron vanhemmille jo aikaisemmin tästä suhteesta. Jotenkin tän blogin kirjottaminen sai mut ajattelemaan tätä asiaa. Markon mielestä saan tehdä ihan miten haluan vaan.

Meillä oli oikein mukava ilta. Katteltiin leffaa ja syötiin hyvää ruokaa. Mutta nyt mua taitaa alkaa väsyttää niin paljon, että hipsin tästä murun viereen. Palaillaan huomenna (siis tänään myöhemmin) ehkä vielä!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Rakkaus

Joku nokkela ehkä jo tajusi blogin otsikosta mistä tästä blogista mahtaa olla kyse. Kyllä, aivan oikein. Seurustelen itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Tässä blogissa kerron meidän suhteesta ja haluan todistaa ihmisille, että vaikka ikäero olisikin huomattava, voi rakastaa toista aidosti.

Minä olen 17-vuotias lukion toiselle luokalle menevä tyttö. Miesystäväni on 36-vuotias maailman ihanin ihminen mitä voi löytyä. Omaa nimeäni, paikkakuntaani tai muitakaa henkilötietoja, mistä mut voi tunnistaa en tule ainakaan lähiaikoina vielä kertomaan. Myöhemmin tästä aiheesta lisää. Mieheni nimen voin kertoa, jos saan tähän herran luvan. Uskoisin sen onnistuvan.

Nyt siihen miksi en halua paljastaa henkilöllisyyttäni. Syy on niinkin yksinkertainen, kun se että vanhempani eivät tiedä meidän seurustelustamme, enkä ole vielä valmis sitä kertomaan. Täytän seuraavan vuoden huhtikuussa 18, ja silloin viimeistään aion ''julkistaa'' suhteeni vanhemmilleni. Tällöin he eivät voi kieltää suhdetta. Olen aika varma etteivät vanhempani katsoisi kovin hyvällä suhdettamme. Siinä ei kyllä ole mitään paheksuttavaa. Meillä on nimittäin oikeasti tasavertainen suhde.

Miten meidän kahden suhde sitten sai alkunsa? Ei ole mikään jännittävä tarina mutta kerron kumminkin. Kaikki varmaan tietävät Kuvake.net - sivuston? Minulla oli, ei siis enää ole, tunnus ja mieheni tuli juttelemaan siellä. Ennen kuin vastasin hänelle, katsoin tietenkin hänen profiiliansa ja huomasin heti, että hän on hyvin komea. Aloimme juttelemaan, ja mies ei todellakaan jutellut mitään pervoja, vaan ihan tavallisia juttuja. Kuten jotkut tietävätkin, kuvakkeessa monet pojat/miehet tulevat usein sanomaan hävyttömyyksiä, enkä sellaisiin yleensä vastaakaan. Onneksi mieheni ei ollut sellainen. (Äh, voisin kutsua nyt häntä tässä hänen etunimensä ensimmäisellä kirjaimella, siihen asti kun saan luvan kirjoittaa hänestä koko nimellään). M oli hauska ja todella mukava. Kysyin M:n ikää ja myönnän, että hieman kauhistuin ikää. En ollut ollenkaan osannut aavistaa, sillä hän todella näyttää ikäistään nuoremmalta. Aikani sulateltuani tietoa, ajattelin ettei tuo ikä haittaa, jos me juttelemme vain netissä.

Juttelimme monen kuukauden ajan ihan vain netissä ennen kuin edes vaihdoimme puhelinnumeroita. Kuitenkin pian numeroiden vaihdon jälkeen päätimme sitten tavata. Ette uskokaan miten paljon mua jännitti tapaaminen! Nähtiin kaupungilla ihmisten keskellä, koska ymmärrän ettei nettituttuun voi 100% luottaa. Onneksi M oli luotettava ja kuinka komea hän olikaan livenä! :D Jatkoimme tapailua ja päätimme alkaa seurustella.

Tiedän ettei moni usko, että meidän suhde on tasavertainen ja M rakastaa minua oikeasti, mutta onneksi itse tiedän sen. Olemme seurustelleet jo puolen vuoden ajan ja rakkautemme syvenee päivä päivältä. Olen tavannut M:n pikkusiskon, eikä hän ainakaan tuominnut meitä. M haluaisi jo esitellä minut vanhemmilleen, mutta päätimme kertoa heille vasta, kun omat vanhempanikin tietävät suhteestamme.

Miten sitten pystyn tapaaman miestä ilman, että vanhempani ihmettelevät? Olen aina ollut menevä tapaus ja kavereita löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja en ilmoittele menoistani sen tarkemmin :D Vanhempani eivät edes tiedä, että seurustelen. Olisi hankala selitellä miksi en voi esitellä heille tätä ''poikaa''. Parempi vain pitää tämä suhde heiltä nyt salassa. Sisaruksenikaan eivät tiedä suhteesta yhtään mitään. En halua ottaa riskiä, että he kertovat. Tietenkin tuntuu pahalta salata näin suurta asiaa rakkaalta siskolta, mutta M:n ja minun suhde on aivan liian tärkeä riskeerattavaksi. 18-vuotiaana saan sitten mennä vaikka minne eikä vanhempani voi sille yhtään mitään.

Ai niin. M:stä vielä sen verran että hänellä ei ole lapsia. Naimisissa hän on ollut eli ei ole enää. M oli vapaa kuin taivaan lintu, kun tapasimme. M ei ikinä tekis mitään niin raukkamaista edes kuin oman kumppanin pettäminen. En edes haluaisi olla M:n kanssa jos hän olisi jonkun toisen oma. Onneksi hän on vain ja ainoastaan minun oma kulta ♥

Vielä yksi juttu: en kirjoita tätä blogia huomion vuoksi. Kirjoitan tätä ainoastaan sen takia, että haluan purkaa tänne omia tunteita.

Nyt mä lähden M:n luokse yöksi! ♥